Tietoja Pojusta:

Rotu: portugalinvesikoira

Virallinen nimi. Elfstone Ambassador

Väri: musta

Kasvattaja: Anu ja Sami Puska

Syntynyt: 5.11.2006

Emä: Tajmadoran Timidia

Isä: Tajmadoran Amadeus

Harrastukset: toko ja agility

Saavutukset: TK1, VARA-SERT PU3

Lempipuuhaa: kaikki tekeminen emännän kanssa, Iitun härnääminen, ulkona oleminen, vapaana juokseminen, tavaroiden kanniskelu ja keppien etsiminen.

 

Poju on meidän perheen vuoden ja kahden kuukauden ikäinen portugeesi poika, meidän perheen "vauva". Sitä ei voi millään ymmärtää että Poju on jo yli vuoden kun tuntuu että juurihan me haettiin se pieni avuton koiranpentu kotiin. Poju oli ihan pikkupentuna aika rauhallinen, kiltti ja helppo koira, ainakin Iituun verrattuna. Poju nukkui paljon ja hereillä ollessaan se tyytyi usein vaan möllöttämään ja katselemaan maailman menoa. Se taisi kuitenkin olla vain alkujännitystä ja vieraskoreutta sillä pikkuhiljaa Pojusta alkoi kuoriutua oikea kunnon pikkuriiviö ja tänä pävänä siitä rauhallisuudesta ei ole mitään jäljellä.

Poju ihan pienenä

 

Poju on tänä päivänä todella vilkas ja energinen koira jolla virtaa riittää vaikka muille jakaa. Se on aina valmiina kun jotain tapahtuu, sitä ei todellakaan tarvitse houkutella hommiin mukaan. Poju on luonteeltaan toisaalta kiihkeä, tulinen ja rohkea rämäpää mutta toisaalta hyvin herkkä, lempeä ja joskus vähän ujokin.Poju on hyvin kiintynyt omaan perheeseen ja se suraakin meitä ja varsinkin minua joka paikkaan kuin hai laivaa. Se haluaa aina olla samassa huoneessa meidän kanssa. Poju on hyvin sosiaalinen koira joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Vieraita ihmisiä, lapsia ja toisia koiria kohtaan Poju on aina ystävällinen. Poju on todella älykäs ja oppivainen koira ja yleensä hyvin tottelevainen ja kuuliainen poika. Paitsi jos joku oikein hyvän tuoksuinen tyttö koira on lähettyvillä niin silloin emäntä saattaa ainakin hetkellisesti jäädä kakkoseksi.

Omalla pihalla on kiva oleskella

Mökillä keväällä 2007

 

Pojun lempipuuhaa on Iitun kiusaaminen, ulkoilu, juokseminen, tavaroiden etsintä ja kanniskelu. Poju on aina valmis lenkkikaveri ja se menee heti eteiseen odottamaan kun kuulee että puhutaan uloslähtemisestä. Sitä ei haittaa helle, sade, tai paukkupakkanen, pääasia että pääsee ulos. Varsinkin vapaana juokseminen on Pojun mielestä maailman hauskinta puuhaa. Se vaan ei valitettavasti ole täällä kaupungissa jokapäivästä herkkua. Tavaroiden kantaminen on yksi Pojun lempiharrastus. Aina kun se innostuu, sen on saatava joku tavara suuhun. Se ei voi silloin tulla luokse jos sillä ei ole mitään suussa ja se menee ihan hämilleen jos ei löydä mitään. Kannettevaksi kelpaa oikeastaan mikä tahansa tavara ja tästä seuraakin se että päivittäin saa olla keräämässä Pojun kantamia tavaroita milloin mistäkin. Ja se vasta hauskaa puuhaa onkin kun emäntä heitää kävyn tai kepin pöheikköön. Silloin häntä vispaa ja vatkaa joka suuntaan kun on niin jännää etsiä varvikosta juuri sitä oikeaa käpyä. Ja Pojuhan löytää sen oikean, se ei vahingossakaan ota suuhunsa jotain muuta käpyä vaan juuri sen mikä sille on heitetty.

Kaupunkilaiskoira Poju perunannosto hommissa maalla.

 

Harrastan Pojun kanssa tokoa ja agilityä. Tokossa olemme edistyneet ihan kivasti sillä Poju on oppinut monet liikkeet hämmästyttävän nopeasti ja se on todella innokas harjoittelemaan. Kun se vielä saa hieman malttia niin hyvä tulee. Pentukurssin jälkeen kesällä treenailtiin lähinnä kahden kesken mutta syksyllä kävimme Camilla Ketosen kurssilla sekä Vesikoirayhdistyksen tottiksessa. Lisäksi meillä on hallivuoro oman koirakerhon kautta. Siellä meillä ei ole kouluttajaa mutta saamme kuitenkin treenailla lämpimässä hallissa koko talven ajan. Pojulle tekee todella hyvää opetella keskittymään muiden koirien keskellä sillä välillä tuntuu että ne toiset koirat kiinnostavat vähän liikaakin.  Ehkä me joskus hamassa tulevaisuudessa kisaammekin tokossa mutta sen aika näyttää. Olemme käyneet myös agilityn alkeiskurssin ja Poju tuntui innostuvan tästäkin lajista aika lailla. Melkein kaikkia esteitä on jo kokeiltu ja Poju suoritti ne todella reippaalla asenteella. Ja luulen että into vaan kasvaa kun homma etenee. Toivottavasti päästään tulevaisuudessa jatkamaan tätä vauhtilajia.