Viimeiset puolitoista kuukautta on mennyt aikalailla synkissä merkeissä. Pahin on takana mutta edelleenkin mieli on aika maassa ja kamala ikävä kalvaa joka päivä. Mutta eteenpäin on mentävä ja toivonmukaan yksi näistä alla näkyvistä pikkukääryleistä auttaa asiassa. Joku näistä nimittäin saapuu ilostuttamaan elämäämme muutaman viikon päästä. Ensin ajattelin että olisi liian aikaista ottaa uusi pentu mutta toisaalta ei se tuo Pojua takaisin vaikka odotettaisiin kuinka kauan. Eihän uusi pentu voi koskaan Pojua korvata, eikä ole tarkoituskaan, mutta tuo se ainakin uutta iloa ja valoa taloon. Pennun kanssa touhuaminen saa aikaan ihan uutta meininkiä ja vipinää arkeen.

pennut n. kolmen viikon ikäisinä. kukakohan näistä on meidän...

löytyy niin mustaa kuin valkoista

pikkasen huterat jalat vielä

väsyttää niin kamalasti, on se pennun elo rankkaa

ai miten niin me ollaan söpöjä?

ihana Lulu mamma

Lex, Simba, Mira ja Charlie katselevat kateellisena portin takana kun pennut ja Lulu saavat kaiken huomion.

Käytiin siis viikko sitten Somerolla tutustumassa Lulu äitiin ja pentuihin sekä lauman muihin portugeeseihin. Lulu hurmasi meikäläisen samantien mahtavalla luonteellaan ja kauniilla ulkonäöllään. Lulu oli kovin hellyydenkipeä ja retkahti vähän välistä jalan viereen kyhnytettäväksi. Myös Sarin muut portugeesit olivat aivan ihania. Vanha herra Lexiin rakastuin ihan totaalisesti samantien, siinä koirassa vaan oli jotain mahtavaa. Olisin ottanut sen mukaan samantien mutta ei se kuulemma käynyt  Myös tytöt prinsessa Simba ja villikko Mira sekä pikkuherra Charlie olivat aivan ihania. Lähiaikoina päästään toivonmukaan uudelleen käymään ja selviää kuka ipanoista tulee meille.