Siiri viettää nyt viidettä päivää uudessa kodissa ja kaikki on mennyt niin hyvin kun vaan voi mennä. Neiti on ollut alusta asti kuin kotonaan, uusi ympäristö ei juurikaan hetkauttanut sitä. Siiri on tosi menevä ja leikkisä tapaus, aivan valloittava pentu. Se touhuaa oikeastaan koko ajan hereillä ollessaan. Se juoksee ympäriinsä ja retuuttaa lelujaan äristen ja muristen ja yrittää tietysti omien lelujen lisäksi nakertaa myös kaikkea kiellettyä. Tytöllä vaikuttaa olevan melko kova taistelutahto, se ei hevillä luovuta lelusta vaan repii vastaan minkä pystyy ja jos saa lelun itselleen niin retuuttaa sitä kunnon tapporavistuksilla. Ipana vaikuttaa muutenkin aika kovapäiseltä tapaukselta koska ei juuri hätkähdä tiukemmastakaan komentamisesta vaan yrittää uudelleen ja uudelleen.  

Sellaista se pennun elämä on, nukkumista ja leikkimistä vuoronperään. Hetken riehumisen jälkeen väsy yllättää nopeasti ja silloin pitäisi päästä nukkumaan mieluiten syliin tai jälkojen juureen. Jos ei pääse niin pitää vähän vikistä koska yksin nukahtaminen on niin kamalan tylsää ja turvatonta. Pakko se vaan on opettaa pentu nukahtamaan ja nukkumaan yksin koska ensi viikolla työt kutsuvat ja Siirin pitää pärjätä ilman emäntää ja isäntää työpäivän ajan. Yksinoloa ollaan kyllä harjoiteltu joka päivä ja mitään ongelmia ei ole toistaiseksi ollut.

Ulkona ollaan käyty ihmettelemässä joka päivä pari kolme kertaa. Välillä Siiri mennä viipottaa kamalaa vauhtia sinne tänne ja välillä se vaan pyörii jaloissa ihmettelemässä. Suurimmaksi osaksi ulkona mennään tosi rohkeasti ja reippaasti mutta välillä myös vähän jänniittää kun kaikki on niin uutta ja isoa. Hihnassa kulkeminen on myös aika moista säätämistä vielä ja hihnat on jatkuvasti mijoonassa solmussa.

Iitu on ottanut Siirin vastaan aivan uskomattoman hienosti. Iitu on ihan hirmu käsivällinen ja se antaa pennun tehdä itselleen melkeinpä mitä vaan. Iitu on itse suurimmaksi osaksi aika välinpitämätön Siirin suhteen mutta silti se ei hermostu vaikka Siiri hilluu sen kimpussa. On Iitu jo pariin otteeseen innostunut leikkimäänkin ja vienyt leluja Siirille. Ulkona Iitu olisi mielellään ottanut juoksu ja painimatsin Siirin kanssa mutta sen nyt tietää mitä siitä seuraa kun 8 viikoinen ja 3 kiloinen portugeesipentu ja reilu 20 kiloinen staffi yrittävät leikkiä keskenään....Iitu kun ei osaa leikkiä hellästi vaan on sitä mieltä että jos kerran leikitään niin leikitään kunnolla (eli siis jyrätään kaikki eteen osuva alle ja lujaa). Mutta eiköhän noista leikkikaverit tule toisilleen kun Siiri saa vähän ikää ja kokoa lisää.

Tässä paffiloodassa Siiri matkusti autossa kun haettiin se kotiin. Samaisessa laatikossa hän myös nukkuu yöt.

 

Ensimmäisiä kertoja ulkona. Siirillä on kova kiire Iitun perään.

Iitun viereltä on turvallista katsella vähän matkan päässä kävelevää koiraa.

Tennispallo on kova juttu. Uskomatonta mutta totta että Siiri saa jo pallon pikkuruiseen suuhunsa ja pystyy kantamaan sitä.

Kylässä käynyt sukulainen toi tuliaisia ja Siiri sai harjoitella lahjapaketin avaamista.

Yksi Siirin lempparileluista on hiiri pehmolelu.

Hiirtä on kiva retuuttaa.

Iitun ilme :)

Iitu taas tykkää vähän isommista jyrsijöistä. Pehmorotta saa kyytiä.

Siiriäkin rupesi rotta kiinnostamaan.

Välillä voi vain olla ja möllöttää. Joko yksin....

Tai yhdessä.