Meidän agility yhdistys tarjosi mahdollisuuden osallistua  kolmipäiväiseen hyppyseminaariin jonka tavoitteena on oppia oikeanlainen hyppytekniikka. Oikean tekniikan myötä hyppääminen on koiralle mukavampaa, nopeampaa ja ennenkaikkea turvallisempaa. Kouluttaja on Ulla Kaukonen ja seminaari vedetään samalla tyylillä kuin Vappu Alatalon ja Patricia Hirnin seminaarit.

Eilinen päivä alkoi reilun tunnin pituisella luennolla jossa Ulla kertoi taustastaan ja kävi läpi perusasiaoita hyppytekniikasta ja mitä se koiralta ja ohjaajalta vaatii että koira voi hypätä tehokkaasti ja turvallisesti. Luennon jälkeen Ulla katsoi yksitellen kaikki koirat läpi, tarkkaili miten ne liikkuvat ja kopeloi läpi koiran rakenteen ja lihaskunnon. Pojun juoksemisesta ei tullut mitään erityistä mainintaa muutakuin että se pitäisi opettaa juoksemaan myös oikealla puolella ettei siitä tule aivan toispuoleinen. Poju kun ei voi ymmärtää että oikeallakin puolella voi kulkea, kiitos tokoilun. Takapää Pojulla on kuulemma oikein vahva. Poju pisti kunnolla hanttiin kun sen peräpäätä tuupittiin sivusuunnassa, ei merkkiäkään horjahtamisesta. Etupää saisi kuulemma olla vahvempi.

Sitten olikin aika siirtyä käytännön harjoitteluun. Ensin Ulla halusi nähdä miten koira hyppää. Otettiin ihan perushyppyä matalalla rimalla, targetti hypyn toisella puolella. Kun Poju oli hypännyt kerran oli Ullan kommentti: "Jaa, tämä onkin mielenkiintoinen tapaus". Päällimmäisenä pisti silmään se että Poju hyppää ihan älyttömän korkealta ja pitkälle oli rima sitten millä korkeudella tahansa. Poju ei siis osaa suhteuttaa omaa hyppyään esteen korkeuden ja pituuden mukaan ja se ei tietenkään ole kovin tehokasta. Sen lisäksi se potkaisee takajalat hassusti suoriksi taakse ollessaan ilmassa. No, nämä asiat olin tiedostanut jo aikasemminkin mutta sen lisäksi Ulla huomasi miljoona muuta asiaa mitä ei ollut kohdallaan Pojun hyppäämisessä. Se mm. hyppää liian etupainotteisesti eikä osaa koota itseään jne jne.. puolet asioista meni yli hilseen...Ja Pojun istuminen mitä oon itsekin ihmetellyt, sai myös Ullan huomion. Poju nimittäin ei osaa istua tiiviisti jalkojen päällä vaan sen jalat lörpöttää sivulla joka aiheuttaa sen ettei se pysty ponnistamaan heti lähdössä tehokaasti. Istumista harjoiteltiin kahden ponnarin välissä ja kotona voi harjoitella niin että opettaa koiran tulemaan takaa jalkojen väliin istumaan. Yksittäisen hypyn jälkeen laitettiin neljä matalaa (15 cm) estettä lyhyellä välimatkalla (n. 6 jalanmittaa) ja katsottiin millä tyylillä se sujuu. Poju teki taas ihan turhan pitkiä hyppyjä, se hyppäsi melkein kiinni seuraavaan esteeseen, korkeus ei ollut enää niin älytön. Tätä otettiin muutaman kerran ja pikkuhiljaa Poju alkoi löytämään oikean rytmin ja osasi paremmin määritellä hyppynsä korkeuden ja pituuden tarvittavalle tasolle. Tämä harjoitus on kuulemma Pojulle oikein hyvä ja sitä pitäisi nyt reenailla ennen seuraavaa seminaaripäivää.

Kaikenkaikkiaan oli ihan mielenkiintoinen päivä. Paljon tuli uutta tietoa ja kouluttaja oli todella pätevä ja asiantunteva. Lisäksi saatiin kirjalliset ohjeet agilitykoiran hoidosta ja huollosta sekä jumppaohjeita lihaskunnon kehittämiseksi. Lisäksi vinkkejä hyvistä fyssareista ja hierojista.

Tulipas pitkä ja sekava sepustus mutta ehkä tästä kutakuinkin selviää meidän eiliset puuhat =)