Janita Leinonen tuli kouluttamaan KAT:in porukaa ja me oltiin Pojun kanssa tottamaar mukana menossa. Rata oli niin vaikea että meinasin saada slaagin kun päästiin tutustumaan siihen  Radalla oli 22 estettä joita kieputtiin sinne ja tänne ja edes ja takas. Saatiin ihan hyvän aikaa pyöriä radalla ja sen jälkeen käytiin se osissa läpi ilman koiria. Kaikki sai näyttää miten radan suorittaisi ja sen jälkeen Janita kertoi oman näkemyksensä miten rata olisi viisainta mennä. Ja se Janitan näkemys ei tietenkään ollut sama kuin minun =). Rata ei meinannut muutenkaan millään jäädä päähän. Kun oltiin käyty seuraava pätkä läpi niin olin jo unohtanut edellisen. Kun oltiin kuivaharjoiteltu jonkin aikaan, oli aika ottaa koira mukaan

Edelleen mentiin rataa pätkissä läpi ja harjoiteltiin jos jonkin näköisiä ohjauskuvoita. Oli sylikäännöstä, poispäinkäännöstä, valssia. pakkovalssia, twistiä, takaaleikkausta, persjättöä, välistävetoa ja takaakiertoa ja jos vaikka mitä. Muuten meni ihan hyvin mutta Poju ei oikein vielä osaa irrota kunnolla eikä hakea esteitä (paitsi putken) joten esim. takaaleikkaus on meille aika vaikeaa. Sitä hinkattiin jonkin aikaa namilelulla ja se toimikin hyvin. Päivä oli aurinkoinen ja tosi lämmin ja Poju oli aika paljon rauhallisempi kuin yleensä mutta todella antoisa päivä oli jokatapauksessa. Pääasiassahan tässä koulutettiin ohjaajia. Paljon tuli erittäin hyviä vinkkejä omaan ohjaukseen mutta päällimmäisenä Janitan opeista jäi mieleen se että koiralle pitää opettaa se että se saa suorittaa kaikki esteet mitä se näkee. Silloin se oppii etenemään rohkeasti ja hakemaan esteitä. Ohjaajan tehtävänä on omalla ohjauksella estää pääsy väärille esteille. Turhaa tässätystä pitäisi välttää, sen pitäisi olla viimeinen keino millä estetään  koira suorittamasta väärää estettä. Omasta liikkumisesta ja kehon hallinnan tärkeydestä puhuttiin paljon ja taas kerran tuli huomattua kuinka tärkeää se on tässä lajissa. Siinä mulla onkin opeteltavaa aika lailla.