Reilu viikko on yhteiseloa takana Siirin kanssa. Pikkuinen on kotiutunut oikein kunnolla ja siitä on kehittynyt oikea pikku-riiviö. Välillä se on niin ihanan kiltti ja rauhallinen mutta muutaman kerran päivässä sille iskee ihan mahdoton riiviöhepuli. Silloin juostaan tuhatta ja sataa huoneesta toiseen, räkytetään, riepotetaan leluja, purraan käsiä, varpaita, huonekaluja ja kaikkea muuta kiellettyä, huoh...Ja Siiri ei edes ollut pentueen villkain. Minkäköhänlainen hulivili se vilkkain pentu mahtaa ollakaan. Ei uskalla edes ajatella...

Siiri on myös saanut uusia kokemuksia viime päivinä. Viikonloppuna oltiin ensimmäistä kertaa mökillä ja siellä vasta oli rääpäleen mielestä hauskaa. Pihalla oli niin kovasti kaikkea uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa. Käytiin myös pienellä metsäretkellä ja hienosti rääpäle jaksoi kipittää. Parin tunnin ulkona mellastamisen jälkeen Siiri oli aiva rätti. En ole vielä kertaakaan nähnyt sitä niin väsyneenä.  Ensi viikonloppuna mennään toiselle mökille ihmettelemään.

Vesikoirayhdistys tarjoaa treenikäyttöön talven ajaksi Myllypuron pommaria ja me käytiin eilen Siirin kanssa siellä ihmettelemässä. Muutama koirakko oli treenaamassa ja me oltiin mukana  vain katselemassa ja tutustumassa paikkaan. Pikkasen tyttö oli varuillaan aluksi mutta rentoitui aika nopeasti. Lopuksi kokeiltiin pientä katsekontaktiharjoitusta nakin voimalla. Sitten leikittiin vielä narulelulla. Ennen kotiinlähtöä Siiri sai vielä leikkiä ulkona Neva pennun ja Noki pennun kanssa. Tällä kertaa Siiri ei aristellut enää yhtään vaan oli samantien mukana leikeissä kamalan ärinän säestämänä. Kivaa oli.

Pommarista kauheeta kyytiä kotiin. Siiri kotiin nukkumaan, Iitu kyytiin ja nokka kohti Hakkilaa agiliitämään. Iitun treenit meni eilen tosi kivasti. Tehtiin helppoa vauhtipätkää ja Iitusta löytyy tosi hyvä vauhti kun vaan itse muistan juosta enkä jää löntystämään. Tehtiin myös vaikeampaan kieputusta mihin yhdistelin takaaleikkausia ja sylkkäreitä. Iitu meni ihan älyhyvin sillon kun en itse sössinyt. Iitu taipuu käännöksiin ja kieputuksiin ihmeen hyvin vaikka se on tollanen paksu pötikkä. Ja parasta on se, miten innoissaan Iitu on. Kun otan siltä hihnan irti niin se hyppii, pomppii ja säntäilee ihan hulluna ja silmät kiiluu innosta. Possuagility on hauskaa