Iitu ja Poju päättivät yllättäen heittää tänään talviturkkinsa menemään. Oltiin Jakiksen metsässä päivälenkillä ja hiekkakuoppien vesi oli jo sen verran lämmintä että sinne ne ryysäsivät veteen silmät innosta kiiluen. Iitu alkoi heti napittaa mua vaativasti silmiin niin pakkohan niille oli sitten heitellä keppiä muutaman kerran. Kumpikin hurtta kävi uimassa hyvät kierrokset ja Poju meinasi taas tapansa mukaan hukuttaa Iitun pariin otteeseen. Pojulla on ärsyttävä tapa, se ui Iitua vastaan kun Iitu tuo keppiä rantaan ja tarttuu sitten keppiin joka on Iitun suussa. Siinä ne sitten uivat toisiaan vasten, jonka ansiosta Iitu nousee pystyasentoon ja alkaa vajoamaan pinnan alle. Ei kiva.

Uinnin jälkeen Poju sai ihan hillittömän hepulin, se piehtaroi ihan villinä ja hankasi itseään varvikkoon ja sen jälkeen veti hirmuista juoksurallia ympäri mettää. Iitun mielestä pulikointi lopetettiin ihan liian lyhyeen ja se vain näytti hapanta naamaa meille eikä suostunut riehumaan Pojun kanssa. Vaikka lähdettiin jo jatkamaan matkaa niin Iitu vaan juoksi uudelleen rantaan ja tönötti siellä sen näköisenä ettei aio lähteä yhtään mihinkään. On se jännä, miten niin kylmän ja märän arka ja mukavuudenhaluinen koira kuin Iitu, voi rakastaa niin paljon kylmässä vedessä uimista. Outo tapaus .

Iltapissan yhteydessä otettiin Pojun kanssa tokoa. Tehtiin minuutin piilopaikallaolo ilman minkäännäköistä mölinää, jippii. Testasin myös kaikki muut avoimen liikkeet paitsi hypyn ja pientä hienosäätöä lukuunottamatta hyvin pyyhki. Ja mikä parasta, Poju piti jälleen mölinät masussa, jihaaa. Kyllä ihmisellä voi olla pienet ilot...

Ai niin. Tein Iitun ja Pojun agilityvideoille oman sivun. Sieltä löytyy nyt ja jatkossakin kaikki videoidut kisaradat aikajärjestyksessä.