Kun eivät saa pidettyä koiriansa kurissa vaan antavat niiden ryntäillä vapaana luokse ja hyökkäillä pitkässä hihnassa kimppuun. Eilen meinasi mennä totaalisesti hermot kun ei saatu yhdelläkään lenkillä kulkea rauhassa. Aamulenkillä tuli vastaan kaksi pikkukoiraa jotka ryntäsivät vapaana räyhäten meitä päin eivätkä tietenkään totellut omistajaansa pätkääkään. Tiedän kyllä sen porukan ja tiedän että kyseiset pikkukoirat on täysin harmittomia mutta silti vähän ihmetyttää tuollainen koirienpito. Päivälenkillä ihan vastaava tilanne, kaksi pikkukoiraa säntää meitä päin vapaana kamala räksytys päällä. Ja sen sijaan että omistaja olisi ottanut/yrittänyt ottaa koiransa hallintaan niin se vain yllytti koiriansa tulemaan moikkaamaan Iitua ja Pojua kysymättä edes että saako niitä tulla moikkaamaan. Voi äiti mitä ihmisä! No ei se tähän vielä lopu, iltalenkillä kaksi irlanninsetteriä melkein söi meidät. Oltiin kaikessa rauhassa ohittamasa niitä ja kun oltiin kohdalla niin hyökkäsivät ihan raivona meidän päälle. Eivät sentään onneksi päässeet nappasemaan kiinni vaikka ei se kaukana ollut. Pitääkö tollasia sekopäitä kuljettaa monen metrin flexissä, kysyn vaan. Ihan kun Pojulla ei olisi jo muutenkin tarpeeksi traumoja muista koirista niin ei kaivattais kyllä yhtään lisää. Onneksi Poju kuitenkin otti kaikki eiliset tilanteet tosi lunkisti eikä tuntunut kauheasti pelästyvät edes isojen koirien hyökkäystä. Iitu nyt ei korvaansa lotkauta eikä silmäänsä räpäytä tollasissa tilanteissa vaan marssii täysin viilipyttynä eteenpäin.  Ja Laurille oli kuulemma alkuviikosta sattunut pari vastaavaa tapausta kun oli ollut koirien kanssa lenkillä.  Yritä siinä sitten opettaa omat koirat ohittamaan nätisti kun vastaantulijoiden annetaan hillua miten sattuu, harmittaa.

Mutta sitten muihin asioihin. Nimittäin meidän Poju poikanen on nyt jo niin iso, vanha, viisas ja hyväkäytöksinen aikuinen koira (joopa joo...) että eilen sai lähteä portaikon portti varastoon. Mitään koiruuksia ei ole vähään aikaan tehty meidän töissä ollessa joten nyt Iitulla ja Pojulla on siis vapaa pääsy koko huusholliin kun ovat kahden kotona. Iitukin pääsee taas lempipaikkaansa, yläkerran työhuoneeseen nukkumaan jos se vaan hoksaa homman.

Eilen tuli sunnuntain kisakirje. Onneksi aikataulu on melko inhimillinen. Ei tarvitse nousta kukonlaulun aikaan  ja kummatkin kisat on peräjälkeen eli ei tarvitse odotella koko päivää kisapaikalla jos vaikka sattuu olemaan kova pakkanen. Meidän vuoro on heti neljäntenä mikä vähän hirvittää. Olisi ollut kiva katsella muiden suorituksia ja painaa vielä rataa mieliin mutta nyt ei ehdi. Pikkuhiljaa alkaa jännitys kasvamaan.