Eilen päätin että on aika kokeilla miten Pojun jalka kestää isompaa rasitusta ja lähdettiin iltalenkille Pojun russeli tyttöystävä Kipsun kanssa. Ja voi herran jestas sitä menon määrää kun Poju pääsi pitkästä aikaa irrottelemaan oikein kunnolla. 1,5 tunnin lenkin aikana Pojulle kertyi matkaa varmasti vähintään kymminkertainen määrä meihin muihin verrattuna. Se meni kuin tuulispää ympäri maita ja mantuja. Se oli suoraansanottuna ihan raivopäistä menoa mille ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Ei siinä voinut itse muuta kuin nauraa räkättää moiselle menolle. Vasta loppulenkista kun pahimmat höyryt oli päästelty, malttoivat koirulit pistää painiksi. Kiva, että Poju pääsi pitkästä aikaa kaverin kanssa leikkimään. Itsellekin tuli oikein hyvä mieli kun toisella oli niin hauskaa. Harmi ettei tullut kuvia, oli jo niin pimeää etten edes yrittänyt saada kunnollisia kuvia aikaiseksi.

Viikonloppuna oltiin Purina Areenalla katsomassa Pojun Dana-äipän ja Mindi-siskon agilitykisoja. Dana teki tosi hienon suorituksen jolla irtosi Maxi2 luokan voitto ja nousu kolmosluokkaan, hienoa! Kisoja katsellessa oma kisakuume nousi entisestään ja olen alkanut taas katselemaan tulevia kisoja sillä silmällä. Varoaika rauhoituksen vuoksi päättyy kolmen viikon päästä ja haluaisin päästä sen jälkeen heti heti heti kisaamaan. Sen verran pitkä tauko me on jouduttu pitämään että on kuitenkin ihan hyvä vielä muutama viikko treenailla ja palauttaa asioita mieliin ennen ekaa starttia. Mutta kuume on kamala, ei millään jaksaisi odottaa.