Oltiin viettämässä mökkiviikonloppua kauniissa ja lämpimässä säässä ja saatiin vihdoin koko konkkaronkka heitettyä tarviturkit menemään. Iitu tietenkin sekosi täysin kun se pääsi järveen lotraamaan eikä se olisi lopettanut uimista millään. Se varmaan hukkuisi ennemmin kuin lopettaisi vapaaehtoisesti kepin hakemisen. Poju taas tapansa mukaan leikki arkajalkaa ja lillui vedessä kaulaa myöten mutta ei lähtenyt uimaan. Ajattelin vähän avittaa Pojua. Heitin keppiä ihan lähelle ja varovaisesti työnsin Pojua kepin perään ja varmuuden vuoksi pidin mahan alta alkuun kiinni. Pari kertaa kun olin tuupannut vauhtia niin Poju lähti ihan itse uimaan kepin perään ja pari kertaa jopa vähän pidemmälle Iitun kanssa. Ihme on tapahtunut =). Sunnuntaina jakoimme uimakoulua ja pienen alkuarkailun jälkeen Poju uskalsi hakea keppiä lyhyen matkan päästä. Kovasti se vielä kaipaa kannustusta ja tsemppausta että se uskaltaa lähteä uimaan eikä se ole ainakaan vielä täysin oivaltanut uimisen ihanuutta. Katsotaan nyt mitä kesä tuo tullessaan. Ainakin Poju tykkää lotrata vedessä niin ehkä se vielä innostuu uimisestakin, tai sitten ei.

Siellä se Iitu menee, Poju katselee varpaat turvallisesti maanpinnalla.

Nyt läks...

Uskalsinpas hakea sen kepin.

Ihan kun niitä keppejä ei riittäisi kummallekin omaa.

Uinnin jälkeen pitää vetää aina kunnon kuivatushepulit...

... jonka jälkeen ollaan erittäin siistissä kunnossa.

Olipas mukavaa. Nyt voi hetken huilia ja kohta taas mennään...