Tulipa taas vietettyä mukava viikonloppu maaseudun rauhassa. Ulkoiltiin paljon koirien kanssa ja otettiin rennosti. Kaupunkilaiskoirat jaksaa vaan aina olla yhtä innoissaan kun pääsevät maalle vapaasti riekkumaan. Ainoana harmina olivat tällä kertaa myyrät, joita tuntuu olevan tänä talvena kaikki paikat pullollaan. Katsot sitten mihin suuntaan tahansa niin aina näet myyrän vilahtavan. Suloisia mutta harmillisia otuksia kun syövät kaikki puut ja pensaat pilalle. Ja vielä harmittavaisempaa on se, että ne herättävät Iitun metsästäjän vaihtot. Kun Iitu näkee tai haistaa myyrän niin sillä syttyy hullunkiilto silmiin ja siitä tulee säälimätön murhaaja. Se ei kuule eikä nää eikä tottele mitään sen jälkeen. Väilillä oli vaikeuksia saada Iitu pysymään pihassa, se kun meinasi jatkuvasti lähteä lähipelloille paremmille metsästysapajille. Muutama myyräparka menetti henkensä viikonlopun aikana Iitun hampaissa ja yhden se jopa söi (yök) kun en ehtinyt ajoissa puuttumaan peliin. Myyrät eivät kyllä taida olla koiralle kovin sopivaa ravintoa sillä se tuli seuraavana aamuna samaa tietä takaisin ylös. Poju ei onneksi ymmärrä metsästyshommista mitään. Kyllä sekin jahtaa liikkuvia otuksia mutta ei tapa niitä ja unohtaa ne hommelit heti kun ei nää saalista enää.

Välillä Iitu sentään malttoi jättää metsästyksen tauolle ja innostui riekkumaan Pojun kanssa. Pojun jalka on ollut nyt ihan hyvässä kunnossa, joten uskalsin antaa niiden vähän riehua. Ja vaikea sitä olisi estääkään kun kerran saavat vapaana olla.


Kisailua kepin kanssa.








Pyllyä ei voi laittaa lumiseen maahan.


Hurjaa takaa-ajoa.


Apua, nyt se hyökkää.






Välillä vaihdetaan keppi palloon.




Tänne se pallo!




Sitten välillä taas keppi.


Ja sitten pallo. Vaihtelu virkistää.











Hrrrr... tääl on kylmä. Mennään sisälle.


Mul ei oo kylmä. Voisin vielä jäädä ulos puuhaamaan jotain kivaa...