Pojun yskä on vihdoinkin talttunut. Ihmeen pitkään se jatkuikin. Pentuna sairastettu kennelyskä meni ohi kahdessa päivässä mutta nyt yskimistä kesti koko viime viikon. Viime viikko siis eleltiin melko rauhallisesti ja vain lyhyitä lenkkejä tehden. Viikonloppuna uskalsin jo päästää lenkillä vapaaksi ja meno oli aikamoista kun herra purki viikon patoutumia. Ensi viikon perjantaina uskaltaa varmaan jo mennä agilityynkin, kivaa.

Iitu ei onneksi saanut yskää Pojulta mutta sen sijaan huomasin että sen oikeassa silmässä on jonkin sortin sumentuma. Pieni, noin 2x2 millin kokoinen samea kohta keskellä silmää. Heti tuli kauhukuvat mieleen kaihista ja sokeutuvasta koirasta vaikka voihan se tietty olla jotain muutakin. Olen jo aikaisemminkin katsonut että onko Iitun silmässä jotain outoa mutta luullut sen sitten olevan vain rähmää tai jotain. No jokatapauksessa mennään ensi maanantaina silmälääkärille näyttämään sitä ja selvitetään mistä on kyse. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa.

Pojulla sen sijaan on sumentuma aivoissa. Meilläpäin on nimittäin taas erityisen hyväntuoksuisia tyttöjä liikenteessä ja Poju on hormonihöyryissään seonnut totaalisesti päästään. Ulkona mennään hullunkiilto silmissä tuhatta ja sataa joka suuntaan hihna kireällä ja pää viidentenä jalkana. Vetämättä kulkeminen ei onnistu sitten millään kun hyvät tuoksut houkuttelevat edessä. Sisällä ulistaan ja ollaan levottomia kuin pitäisi päästä ulos tyttöpissoja nuoleskelemaan, huoh! Myös Iitu saa osansa, Poju roikkuu koko ajan nenä Iitun takapuolessa kiinni ja yrittää selkään. Iitun kun ei edes osaa komentaa kunnolla tuota riiviötä niin hermothan tässä menee. Ei ole poika koiran elo aina helppoa, eikä emännän. Pallit pois ja rauha maahan sanon minä.